TEORIA

D-taso

Ideoita

Sävellajit, asteikot ja soinnut

Yksittäisiä intervalleja

Intervalleja melodian kautta

Soinnut

Sointupelejä

Analyysi

Analyysikeskustelu

Harmonia"tiivistelmä"

Sovitus ja omat kappaleet

Samat ideat toimivat myös perustasolla

Ideoita

Teoreettisten asioiden siirtäminen kuultavaan muotoon voi onnistua pienin keinoin -asteikkoja voi soittaa samalla, kun miettii säveliä

Materiaalin siirtäminen kuultavaan muotoon voi tapahtua myös kuuntelemalla esimerkkejä levyltä, hyödyntämällä luokassa mahdollisesti olevaa tietokonetta ja musiikkiohjelmia. Esimerkiksi YouTubesta tai muista netin kautta tavoitettavista äänite- ja videokokoelmista löytää hyvin moninaisia esimerkkejä erilaisista musiikillisista ilmiöistä.

Sävellajit, asteikot ja soinnut

Sävellajeja voi harjoitella pareittain siten, että toinen soittaa esim. keyboardilla tai laattasoittimella asteikkoa toisen luetellessa säveliä. Myös kantasoinnut otetaan mukaan.

Vaihtoehtoja on useita:

Tehtävä toimii myös peruskurssitasolla, jolloin luokkasoittimet voivat olla keyboardeja parempi vaihtoehto.

Myös moodeja voi harjoitella edellä kuvatulla tavalla, mutta jos moodeja opetellaan solfan kautta, lisäksi tulee oikean do:n ja tätä kautta moodin etumerkkien toteaminen. Tämä tarkoittaa sen muistamista, millä solfalla mikäkin moodi alkaa. Samalla voi moodeja laulaa, jolloin niiden sävyt ja intervallirakenteet tulevat tutuiksi.

Tavoitteena on, että sävellajien ja perusfunktioiden osaaminen olisi mahdollisimman varmaa mm. säestämistä, sovittamista ja analyysiä silmällä pitäen. Jos sävellajit ja niiden perusfunktioiden hahmottuminen vahvistuu, on niistä hyötyä myös instrumenttiopintojen kannalta: soitettavien kappaleiden modulaatiot tulevat selvemmiksi ja sitä kautta etumerkkivirheet kenties vähenevät, tietoisuus sävellajisuhteista voi auttaa tulkinnan hahmottumista, asteikkosoitto ei ole enää pelkkää ulkoa soittamista jne.

Yksittäisiä intervalleja

Yksittäisiä intervalleja voidaan harjoitella samaan tapaan kuin asteikkoja:

Intervallien kohdalla toimivat myös erilaiset tutut "heittoleikit", joissa luetellaan, soitetaan tai lauletaan erilaisia intervalleja joko sarjoina tai sävellajin intervalleina (esim. duurin suuret terssit solfin, jonkun nimetyn asteikon puhtaat kvartit nuotinnimin jne.).

Intervallien luetteleminen (myös laadut) on hyvä harjoitus, kun intervalleja soitetaan samalla. Harjoituksessa voidaan käyttää sekä solfa- että nuottinimiä.

Intervalleja melodian kautta

Intervalleja voi harjoitella myös kirjoittamalla pyydetyistä intervalleista melodian. Lopuksi kirjoitettu melodia soitetaan joko niin, että opettaja soittaa alkuperäisen melodian ja oppilaat kokeilevat heti perään omaansa tai että kaikki soittavat oman melodiansa yhtä aikaa. Melodian voi myös solfata. Viimeiseksi käydään läpi, mitä intervalleja melodian sisälsi. Jos melodiassa on selvä harmoniatausta, voi lopuksi miettiä soinnut ja mahdollisesti säestyksen.

Soinnut

Sointuja voidaan harjoitella sekä liitettynä sävellajiyhteyteen että yksittäisinä "rakennettavina" sointuina. Viimeksi mainittuja sointuja ovat ehkä lähinnä dominanttisoinnut, jolloin soinnun purkaus on helppo selvittää D–T -liikkeen kautta.

Sointupelejä

Pikkutehtävien tarkoitus on rakentaa työvälineitä nuottikuvan ja kuullun hahmottamiselle. Mitä parempi käsityötaito eli perusasioiden hallinta opiskelijoilla on, sitä helpompaa heidän on lukea nuottikuvaa ja löytää siitä sekä kokonaisuuksia että musiikillisesti merkityksellisiä detaljeja.

Em. harjoitukset sopivat sovellettuina myös peruskurssitasoille. Jokaisella tasolla löytyy musiikillista käsityötaitoa vaativia tehtäviä, joiden hallinta auttaa oppilasta jatkossa. Samaten tehtävät sopivat pienin sovellutuksin sekä säveltapailun opiskeluun että teoreettisten asioiden käsittelyyn.

Analyysi

Sujuvan nuotinluvun tavoitteena voidaan pitää mm. sitä, että opiskelija kykenee tekemään käytännöllisiä ja oppimista helpottavia havaintoja kappaleesta oman soittamisen ja kuuntelun näkökulmasta. Havaintoja pitäisi voida tehdä sekä nuottikuvan että osittain kuulon perusteella mm. seuraavista seikoista:

Havainnot voivat tukea opiskelijaa mm. harjoitettavien teosten oppimisessa ja tulkinnan rakentumisessa.

Analyysikeskustelu

Anayysin tekemiseksi toimiva tapa on analyysikeskustelu, johon kaikki osallistuvat aktiivisesti. Tunnilla voidaan ottaa käsiteltäväksi joko yhteisesti yksi teos, joka sekä kuunnellaan että toteutetaan yhdessä, mikäli se on mahdollista. Tämän jälkeen kukin opiskelija esittää omat huomionsa teoksesta. Huomiot voivat koskea mitä tahansa aluetta tai voidaan yhdessä sopia järjestys, miten keskustelussa edetään.

Keskustelun edetessä on hyvä soittaa, laulaa tai kuunnella keskustelun kohteina olevia ilmiöitä niiden havainnollistamiseksi.

Mikäli joku oppilas on harjoittelemassa ko. teosta, olisi hyvä, jos ryhmällä olisi mahdollisuus kuunnella hänen esitystään ja näkemyksiään teoksesta sekä kenties keskustella tulkinnasta yms.

Tarkoituksena on, että jokainen opiskelija kirjaa sekä omia että muiden tekemiä huomioita muistiin. Kun teos on käyty läpi, tehdään keskustelusta yhteenveto, jossa kerrataan tehdyt havainnot.

Harmonia"tiivistelmä"

Jos analyysi keskittyy lähinnä harmoniaan (sointuanalyysi), on teoksesta usein mahdollista tehdä 4-ääninen yksinkertainen sointusatsi, jossa huomioidaan keskeiset harmoniset tapahtumat ja josta jätetään pois hajasävelet. Työssä joutuu myös pohtimaan, mitkä sävelet ovat harmoniasäveliä ja mitkä hajasäveliä. Tällainen tiivistelmä kannatta myös nuotintaa, jolloin lopputulos on yleensä mahdollista joko laulaa tai soittaa levyltä tms. tapahtuneen kuuntelun lisäksi.

Yksinkertaista satsia voi "jatkojalostaa" sovitukseksi vaikka ryhmän opiskelijoista kootulle yhtyeelle tai vain tyytyä tekemään pyydetyt analyyttiset huomiot. Tällainen työ kannattaa toteuttaa pienissä ryhmissä. Jos kukin ryhmä käsittelee samaa kappaletta, lopputulokset eivät suinkaan aina ole täysin yhtenevät, jolloin voidaan keskustella, miksi näin on tapahtunut.

Kun kappaleen harmoniatausta on kaikille tuttu, mieluiten sekä musisoinnin että analyysin kautta, voidaan palata alkuperäiseen kappaleeseen ja tutkia, miten säveltäjä on harmoniaa ja tekstuuria käsitellyt, jotta kappaleesta on tullut juuri sellainen, millaisena se on kuultu tai tunnetaan. Tätä kautta on mahdollista saada ideoita ja mallia myös omiin sovituksiin ja kappaleisiin. Tutkimalla, kuuntelemalla ja itse musisoimalla eri säveltäjien teoksia, on mahdollista oppia ja siirtää oppimaansa omaan työhönsä.

Sovitus ja omat kappaleet

Edellä esitetty työtapa on yksi mahdollisuus sovitusten tekemiseen ja sitä voi soveltaa myös itse soinnuttamaansa kappaleeseen. Sovittaa voi myös enemmän intuitiivisesti, jolloin lopputulos on ehkä lähempänä improvisaatiota. Samoja ohjeita voi käyttää myös omia kappaleita tehdessä. Opiskelijoille voi antaa mm. seuraavanlaisia ohjeita:

Keinoja on monenlaisia: